Pennut tulevat pian neljä viikkoa ja ovat jo melkoisia viikareita. Tosin suureksi hämmästykseksi ne eivät edelleenkään pääse pentulaatikosta pois. Ilmeisesti vahingossa molemmat tytöt ovat olleet kertaalleen pois pentulaatikosta, mutta eivät ole onnistuneet uusimaan temppuaan. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että pennut ovat erittäin paksuja, koska Katlalta tulee maitoa tosi reippaasti. Niillä ei tunnu siis hirveää hinkua olevan laatikosta pois, koska tarjoilu laatikkoonkin on pelannut oikein hyvin.

Viime päivinä on ollut kuitenkin laatikossa niin kova meteli, että on tainnut tulla aika ottaa pentulaatikko pois. Pennuilla on turhaa energiaa, jota ne eivät ilmeisesti pääse purkamaan niin hyvin kuin pitäisi. Tänä aamuna oli pennuilla tunnin kestävä äänen avaus, joka jo koetteli kasvattajan hermorakennetta aamuvarhaisella.

Pennut on madotettu kertaalleen ja matoja ei ole kakoissa näkynnyt. Runsaan maidon tulon vuoksi en ole vielä alkanut lisäruokkimaan pentuja, mutta nyt sekin olisi tarkoitus aloittaa, jotta pennut voitaisiin vierottaa ajallaan.

Leluilla leikkimisen päälle pennut eivät ymmärrä vielä mitään. Ihmiseen ne suhtautuvat leikkisän kiinnostuneesti, mitä nyt merkkivärinen narttu vaikuttaisi välillä rähisevän ja komentavan ihmisiä ja muita pentuja.

Ulkona on kova pakkanen ja koko koiralauma on joutunut olemaan sisällä. Asiaa voisi hankaloittaa se, että kahdeksassa aikuisessa koirassa on kaksi kiimaista porokoiranarttua ja yksi nuori keskiaasialaisuros. Täytyy sanoa, että Kassu on osoittautunut taas täyden kympin koiraksi. Se ei lainkaan vouhota narttujen perää, vaikka välissä on vain koiraportti (jonka se voisi helposti kaataa tai ylittää) ja Halti auliisti tuuppaa pyllyään portin läpi Kassun ihmeteltäväksi. Hilja kunnostui pitkästä aikaa repimällä läppärin laukkuni palasiksi ...