Pihlajamäen pentulootaan putkahti kolmisen viikkoa sitten porsue pieniä porokoiria. Pentue on kasvatuksessani historiallinen, kun pääsin ensimmäisen kerran yhdistämään kaksi omaa kasvattiani ja samalla kaksi emälinjaa. Pentujen emä on oma kasvattini toisessa polvessa, Pihlajamäen  Galadriel eli Tilhku ja sen emä on Pihlajamän Carjalan Lempi eli Myy. Myyn emä oli aikoinaan jalostuslainassa minulla ollut narttu Lecisin Peggi eli Huima. Mursuloiden isä on Pihlajamäen Aika-Rauta, jonka emä on oma rakas, koirista parhain, Tuulenkuun Cuutmosonaatti eli Halti. Haltin isähän on oma ensimmäin lapinporokoirani Lumiturpa Aksu. Voin siis sanoa hyvällä omalla tunnolla tuntevani näiden pentujen sukua aika tarkasti .

Seitsikko rentoutuu.

 

Pentulaatikossa on myös yksi erikoispentu.Se on harmaa ja sillä on punainen mekko. 

Pennuista kaksi on uroksia ja 5 narttuja. Kaikki ovat mustia vaalein merkein. Tällä hetkellä he ovat vielä kovin kilttejä, rauhallisia lapsosia, jotka pysyvät pentulaatikossa kiltisti, syövät kiinteää ruokaa (jauhelihaa, kermaviiliä ja turvotettua pentunappulaa). Ne osaavat jo taapertaa pentulaatikon toiseeen päähän pissalle sanomalehdille ja toiseen päähän peiton päälle nukkumaan.

Pihlajamäen Metsänpoika

 

Pihlajamäen Menninkäinen

 

Tytöt, joita ei ole vielä nimetty lopullisesti

 

 

 

 

Tilhku on ollut todella hyvä emo. Synnytys sujui hyvin ja se on hoitanut pennut esimerkillisesti. Kiitos Tilhkun emännälle Johannalle sen jalostuslainasta.