torstai, 20. syyskuu 2007
Matka elkkutohtoriin meni ihan hyvin, kukaan ei kiljunut häkissä, joku
oli vähän kuolannut (ilmeisesti Freya). Takaisin tulomatkalla oksenteli
sitten Fauni ja Fenris jonkin sortin limaa ja heinää, kun eivät ruokaa
olleet tänään automatkan vuoksi saaneet. Muutoin pennut olivat
kunnossa, Feenixillä oli ihan pikkupikku tyrä, joka tod.näk. ei vaadi
mitään hoitoa ja Fantomilla pieni sivuääni sydämmessä. Siitä ei
eläinlääkäri osannut sanoa mitään varmaa, se voi olla seurausta siitä
että sydämmessä sikiöaikana ollut reikä ei ole vielä mennyt umpeen. Jos
näin on, sivuäänen pitäisi hävitä pennun kasvaessa. Varmasti ei voi
kuitenkaan tietää ja eläinlääkäri kehoitti seuraamaan tilannetta
ensimmäisillä rokotuksilla. Molemmilla pojilla oli kivekset jo
laskeutuneet.
-
Blogi-arkisto
- 2015 (1)
- 2014 (7)
- 2013 (9)
- 2012 (13)
- 2011 (14)
-
2010 (56)
- Joulukuu (2)
- Marraskuu (8)
- Lokakuu (8)
- Syyskuu (2)
- Elokuu (1)
- Huhtikuu (1)
- Maaliskuu (6)
- Helmikuu (14)
-
Tammikuu (14)
- Nyt alkaa Helmi-kuu
- Metsästyskausi on alkanut
- Uusia söpöilykuvia
- PVR iski Pihlajamäkeen
- Bon Apetit
- Pennut pian kolme viikkoa
- Naperonakettien peuhupäivä
- Kirkas silmät, silkohapset...
- 1-viikkoissynttärit tänään
- Pieni kuvakatsaus Herrantertuista
- Massakausi
- Paksuja pötkylöitä
- Tissit lumessa
- Tilaus toimitettu perille
- 2009 (1)
-
2008 (29)
- Kesäkuu (8)
-
Toukokuu (17)
- Kolme viikkoiskuvat
- 3-viikkoa ja vauhti päällä...
- Kuulumisia
- Kaksiviikkoa mittarissa
- Kuka sytytti valot?
- 1-viikkoa takana
- Pennuille nimet
- Kaikki hyvin
- Loppusaldo?
- ...ja lisää tulee
- Tyttö tuli!
- Ei vieläkään mitään
- Keskiviikon tilanne
- Lämmöt tänään
- Lämpöjen mittausta
- Myy on Pihlajamäessä
- Myy valmistautuu muuttamaan Mäntsälään
- Huhtikuu (3)
- Maaliskuu (1)
- 2007 (43)
- 2006 (22)
-
Kennel Pihlajamäen, Suvi Anttila
Pienen kotikenneli Pihlajamäen pentuelämää Orimattilassa: sisältää Pihlajamäen pentueiden elämän alkutaipaleet vuodesta 2006 alkaen.
-
Tagipilvi
-
Miksi lapinporokoira?
Vuodesta 1992 alkaen lapinporokoirat ovat täyttäneet elämäni ja antaneet minulle paljon sellaista, mistä en olisi koskaan uskaltanut edes toivoa: Monenlaisia hienoja kokemuksia ja paljon uusia ystäviä. Näiden koirien alkukantainen luonne sekä uskollisuus ja nöyryys omistajaansa kohtaan tuntuivat aluksi hämmästyttäviltä, nyt ne ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lapinporokoira on selviytyjä vailla vertaa.
Kommentit