torstai, 14. lokakuu 2010
Eilen iltapäivällä yksi pojista menehtyi hieman yllättäen. Se oli ensin iltapäivällä hieman velton ja viileän tuntuinen ja muutaman tunnin kuluttua olikin jo kuollut. Nyt on jo toinen pojista heikkon tuntuinen ja päätimmekin aloittaa lisäruokinnan heikolle pennulle. Sillä ja ekstralämmöllä se on saatu kuntoutumaan jonkin verran. Toivottavasti kuntouttaminen auttaa ja enempää pentuja ei menehdy. Cumman maidonerityksellekin täytyy yrittää huomenna tehdä jotakin.
Pienen kotikenneli Pihlajamäen pentuelämää Orimattilassa: sisältää Pihlajamäen pentueiden elämän alkutaipaleet vuodesta 2006 alkaen.
Vuodesta 1992 alkaen lapinporokoirat ovat täyttäneet elämäni ja antaneet minulle paljon sellaista, mistä en olisi koskaan uskaltanut edes toivoa: Monenlaisia hienoja kokemuksia ja paljon uusia ystäviä. Näiden koirien alkukantainen luonne sekä uskollisuus ja nöyryys omistajaansa kohtaan tuntuivat aluksi hämmästyttäviltä, nyt ne ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lapinporokoira on selviytyjä vailla vertaa.
Kommentit